Sellaisten puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin, jotka ovat Suoman kansalaisia ja joilla on koko avioliiton ajan ollut kotipaikka Suomessa, sovelletaan aina Suomen lakia. Jos tilanteeseen tulee jokin kansainvälinen liittymä, esimerkiksi toinen aviopuolisoista on ulkomaalainen, aviopuolisoilla on mahdollisuus valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettava laki avioliittolain (AL) määräysten mukaisesti.
Aviopuolisoilla on oikeus Suomen avioliittolain 130 §:n mukaan valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavaksi laiksi sen maan laki, missä jommallakummalla tai molemmilla puolisoista on kotipaikka sopimusta tehtäessä. Puolisot voivat valita myös sovellettaksi jommankumman tai molempien puolisoiden kansalaisuusvaltion lain. Jos toisen tai kummankin puolison kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt toiseen valtioon, sovellettavaksi voidaan määrätä myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka.
Sopimus, jossa on lakiviittaus sovellettavaan lakiin, on tehtävä kirjallisesti (AL 130.1 §), kuten myös tällaisen sopimuksen muutos ja purku. Jotta sopimus, jolla Suomessa asuvat puolisot määräävät vieraan valtion lain sovellettavaksi avioliiton varallisuussuhteisiin, olisi pätevä puolisoiden velkojia vastaan, täytyy ao. sopimus rekisteröidä maistraatissa (AL 135.2 §). Vaikka avioehto olisi jo tehty ulkomailla ennen Suomeen muuttoa ja siellä rekisteröity, täytyy se myös rekisteröidä maistraatissa Suomeen tulon jälkeen, jotta se olisi pätevä velkojia kohtaan. Sopimuksen jättäminen rekisteröimättä ei sitä vastoin vaikuta sopimuksen pätevyyteen puolisoiden kesken (inter partes).
Mikäli puolisot eivät ole sopineet aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavasta laista, aviovarallisuussuhteeseen sovelletaan sen valtion lakia, johon kummallekin puolisolle muodostui kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen (AL 129.1 §:n). Jos puolisoiden kotipaikka on myöhemmin siirtynyt toiseen valtioon, sovelletaan sen valtion lakia, jos puolisot ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta (AL 129.2 §).
Esimerkiksi aviopuolisoiden A ja B kotipaikka oli Suomessa vuoteen 1995 saakka, jolloin puolisot muuttivat Ranskaan pysyvästi asumaan. Puolisot olivat Suomen kansalaisia. Puolisoista A muutti pysyvästi takaisin Suomeen vuonna 2013 ja kuoli Suomessa asuessaan vuonna 2014. A:lta jäivät perillisinä Suomessa asuvat lapset. Jäämistöosituksessa sovelletaan Ranskan lakia, koska leskellä ei ollut kotipaikkaa Suomessa A:n kuollessa ja puolisoiden viimeinen yhteinen kotipaikka oli Ranskassa.
Uuden kotipaikkavaltion lakia sovelletaan kuitenkin heti, jos kummallakin puolisolla oli aiemmin avioliiton aikana ollut kotipaikka siinä valtiossa tai kumpikin puoliso on sen valtion kansalainen toisen kuollessa (AL 129.2 §). Esimerkiksi suomalaisiin aviopuolisoihin, jotka ovat asuneet ulkomailla, voidaan välittömästi soveltaa Suomen lakia heidän Suomeen paluunsa jälkeen.
Jollei puolisoille ole muodostunut kotipaikkaa samassa valtiossa, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys (AL 129.4 §).
Eri maiden aviovarallisuusjärjestelmät poikkeavat usein merkittävästi toisistaan. Ulkomailla asuvien aviopuolisoiden, jotka eivät ole tehneet lainvalintaa tai joilla ei ole avioehtosopimusta, on tärkeää selvittää etukäteen heidän varallisuussuhteisiinsa sovellettava laki. Esimerkiksi Ranskan lain mukaan aviopuolisoihin, jotka ovat avioituneet muualla kuin Ranskassa ja jotka eivät ole Ranskan kansalaisia, sovelletaan Ranskan aviovarallisuuslakia heidän kymmenennen Ranskassa asumisvuotensa jälkeen. Tämä ”automaattinen muutos” ei kuitenkaan ole takautuva eli Ranskan lakia sovelletaan vain yhdennestätoista asumisvuodesta alkaen. Täten esim. aviopuolisoihin, jotka ovat avioituneet Suomessa ilman avioehtoa ja asuneet Ranskassa vähintään 10 vuotta, sovelletaan kahta aviovarallisuusjärjestelmää heidän avioero- tai jäämistöosituksessa.
Ranskan lakimääräisen aviovarallisuusjärjestelmän mukaan, eli jos mistään muusta ei olla kirjallisesti sovittu, kaikki omaisuus, joka hankitaan avioliiton aikana (mm. työtulot) kuuluu puolisoiden yhteiseen omaisuusmassaan (la communauté réduite aux acquêts). Tähän yhteiseen omaisuuteen ei kuulu omaisuus, joka puolisoilla oli ennen avioliittoa, eikä myöskään perintönä ja lahjana saatu omaisuus. Tähän avioliiton aikana hankittuun yhteisomaisuus -periaatteeseen liittyy myös avioliiton aikaisten velkojen yhteisyysperiaate. Suomessa on voimassa aviopuolisoiden velkojen erillisyysperiaate (tietyin poikkeuksin), kun taasen Ranskassa puolisot voivat joutua maksamaan toistensa avioliiton aikaisia velkoja, vaikka ne eivät liittyisikään perheen elatukseen. Puolisot ovat yhteisvastuussa avioliiton aikana syntyneistä veloista, paitsi asuntolainasta tai vakuudesta, joka on tehty vain toisen puolison nimiin. Tämä yhteinen omaisuus jaetaan puoliksi avioerossa tai toisen puolison kuollessa jäämistöosituksessa.
Aviopuolisot voivat Ranskassa myös tehdä kirjallisen avioehtosopimuksen notaarin edessä, jolla määrätään, että aviopuolisoiden omaisuudet, sekä ennen avioliittoa hankittu, että avioliiton aikana hankittu, pysyvät erillisinä. Tätä omaisuuden erillisyys -avioehtosopimusta (le régime de la séparation de biens) suositellaan erityisesti yrittäjille, sillä toisen puolison omaisuutta ei tälloin voida käyttää yrittäjän yritysvelan maksuun. Puolisoiden erotessa tai toisen puolison kuollessa, kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Ranskassa on mahdollista myös avioehtosopimuksella määrätä, että puolisoiden kaikki omaisuus, myös perintönä ja lahjana saatu ja myös omaisuus, joka aviopuolisoilla oli ennen avioliiton solmimista, kuuluu yhteiseen omaisuusmassaan (le régime de la communauté universelle). Tässä tapauksessa aviopuolisot ovat yhteisvastuussa kaikista toistensa veloista, myös niistä jotka ovat syntyneet ennen avioliittoa. Avioerossa tai toisen puolison kuollessa koko omaisuus jaetaan kahtia. Puolisot voivat myös tehdä avioehtosopimuksen, jolla määrätään, että puolisoiden omaisuuden tuotto jaetaan (le régime de participation aux acquêts); tässä järjestelmässä vain avioliiton aikainen kummankin oman omaisuuden tuotto jaetaan avioliiton päätyttyä.
Kansainvälisissa perintötilanteissa on mahdollista, että joudutaan purkamaan puolisoiden aviovarallisuussuhde eri maan lakien perusteella, kuin mitä lakia sovelletaan perimykseen. Näin voi syntyä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että perimykseen sovellettava laki ja aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettava laki eivät muodosta haluttua kokonaisuutta. Eri valtioiden oikeusjärjestelmät suojaavat eloon jäänyttä puolisoa eri tavoilla, toisissa valtioissa lähinnä aviovarallisuusoikeudellisilla, toisissa taas jäämistöoikeudellisilla säännöksillä ja usein näiden yhdistelmällä. Tällöin saattaa tulla tilanteita, joissa lesken asema jää heikoksi, jos hän ei ole oikeutettu avio-osaan tai vastaavaan omaisuuteen sovellettavan aviovarallisuuslain nojalla, eikä myöskään osuuteen jäämistöstä perimykseen sovellettavan toisen valtion lainsäädännön nojalla. Tilanne voi olla myös päinvastainen, jos leski saa molempien oikeusjärjestelmien tarjoaman suojan perillisten aseman kustannuksella.
EU-perintöasetuksen 83.2 artiklan mukaan, jos perittävä oli ennen 17.8.2015 valinnut perimykseensä sovellettavan lain, valinta on pätevä, jos se täyttää asetuksen III luvun edellytykset tai jos se on pätevä siinä valtiossa valinnan tekemisen ajankohtana sovellettavan lain mukaisesti, jossa hänellä oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli. Täten Suomessa asuvat aviopuolisot tai suomen kansalaiset ovat voineet valita ennen EU-asetuksen voimaan astumista 17.8.2015 perimykseensä sovellettavaksi laiksi saman lain, kuin jota sovelletaan heidän aviovarallisuussuhteeseensa.
Huomioitavaa on kuitenkin, että osituksessa, joka toimitetaan puolison kuoleman vuoksi, eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan Suomessa oleva, puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja asuntoirtaimisto siten kuin perintökaaren 3 luvussa säädetään, vaikka ositukseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos tätä on pidettävä kohtuullisena, kun otetaan huomioon puolisolle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka puoliso saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla (PK 3:1a). Ositusta voidaan myös sovitella, vaikka ositukseen olisi muutoin sovellettava vieraan valtion lakia (AL 134 §).
Asianajotoimisto Tarja Luoma on apunasi Suomen ja Ranskan välisissä aviovarallisuus, perintö – ja vero-oikeudellisissa asioissa, lisätietoja Tarja Luoma p. 010-3223290, sp. [email protected]