EU-perintöasetuksen mukaan perimykseen kokonaisuudessaan sovelletaan, joko sen valtion lakia, jossa perinnönjättäjällä kuollessaan oli kotipaikka tai vaihtoehtoisesti, jos perinnönjättäjä oli näin määrännyt testamentissaan, perinnönjättäjän kansalaisuusmaan lakia. Asetuksen mukaan myös pesän hallintoon, pesänselvitykseen ja -jakoon sovelletaan perimykseen sovellettavan lain mukaisia menettelysääntöjä. Esimerkiksi Suomessa toimitettava pesänselvitys on toimitettava vieraan valtion menettelysäännösten mukaan, jos tuon valtion laki tulee tapaukseen sovellettavaksi. Asetukseen otettiin kuitenkin erityissäännökset, joiden mukaan toimivaltainen tuomioistuin voi määrätä oman valtionsa lain mukaisen pesänhoitajan kuolinpesään, vaikka perimykseen muutoin sovelletaan vieraan valtion lakia (perintöA 29.1.1 art.). Tuomioistuin voi antaa pesänselvittäjälle valtuudet esimerkiksi maksaa kuolinpesän velkoja tai realisoida pesän omaisuutta velkojen maksamiseksi. Tämä on mahdollista, jos muutoin sovellettava laki ei anna pesänhoitajalle riittäviä valtuuksia jäämistöomaisuuden säilyttämiseksi tai velkojien oikeuksien turvaamiseksi (perintöA 29.2.2 art.).

Esimerkiksi Ranskassa kotipaikkaa pitävä suomalainen voi valita testamentissaan, että hänen perimykseensä sovelletaan Suomen Perintökaaren määräyksiä. Jos suomalainen testamentintekijä kuollessaan asui vielä Ranskassa, hänen kuolinpesänsä tulee aukaista ja selvittää Ranskassa. Kuolinpesän selvittäminen tapahtuu Ranskassa notaarin toimesta aina kun pesässä on kiinteistöjä, perinnönjättäjä on tehnyt testamentin ja/tai antanut lahjoja eläessään tai perinnönjättäjä on tehnyt avioehdon. Jos perinnönjättäjä on määrännyt testamentissaan, että hänen perimykseensä on sovellettava Suomen lakia, ranskalaisen notaarin on selvitettävä kuolinpesä Suomen Perintökaaren määräysten mukaisesti, joita tulee soveltaa koko pesään riippumatta siitä, missä pesän varat sijaitsevat. Suomen Perintökaari määrää tällaisessa tilanteessa mm. ketkä ovat perijöitä ja heidän oikeuksiensa laajuudet pesässä, kuten myös lesken aseman ja oikeudet. Ranskan kansainväliset pakottavat määräykset voivat tulla kuitenkin sovellettaviksi.

Perinnönjättäjän miettiessä mitä lakia perimykseen olisi parasta soveltaa, tulisi ottaa huomioon eri perintölakien sisällöt ja myös käytännön kysymykset, mm. missä perijät asuvat, mitä varallisuutta perinnönjättäjällä on ja missä se sijaitsee. Kannattaa ottaa myös huomioon se, että Suomen lain soveltaminen mm. Ranskan notaarin toimesta Ranskassa avatussa kuolinpesässä tai Ranskan lain soveltaminen taasen Suomessa avatussa kuolinpesässä tulevat aivan varmasti olemaan haastavia ja pidentämään osaltaan pesänselvityksiä. Lesken oikeudet kannattaa selvittää myös valittaessa mitä lakia perimykseen sovelletaan. Esimerkiksi Ranskassa lesken oikeudet poikkeavat Suomen perintökaaren määräyksistä; Ranskan lain mukaan leski on lakiosaperillinen kun perinnönjättäjällä ei ole rintaperillisiä. Lesken asema riippuu myös sovellettavasta aviovarallisuusjärjestelmästä.

Ranskassa, kuten myös Suomessa, laki suojelee rintaperillisiä ja määrittelee mikä osa perinnöstä on lakiosaa ja mikä osa on vapaasti määrättävissä olevaa osaa.

Suomen Perintökaaren mukaan rintaperillisellä on aina oikeus saada itselleen puolet siitä perintöosuudesta, jonka hän saisi, jos testamenttia ei olisi laadittu. Esimerkiksi Sarilla on kolme rintaperillistä ja hänen omaisuutensa arvo on 300 000 euroa. Ilman testamenttia jokaisella rintaperillisellä on oikeus saada itselleen 100 000 €. Jos Sari on laatinut testamentin, hän voi testamentata omaisuudestaan  enintään osuuden, jota rintaperillisten lakiosat eivät suojaa eli 150 000 euroa. Lapset saisivat tässä tapauksessa jokainen 50.000 € eli puolet siitä määrästä, jos testamenttia ei olisi laadittu.

Ranskan Code Civil –määräysten mukaan, jos rintaperillisiä on yksi, rintaperillisen lakiosa (la réserve héréditaire) on puolet kuolinpesän omaisuudesta. Jos em. määräysten mukaan taas lapsia on kaksi, heidän yhteenlasketut lakiosansa ovat 2/3 kuolinpesän varallisuudesta ja jos rintaperillisiä on kolme tai enemmän, heidän lakiosansa yhteenlaskettuina ovat ¾ kuolinpesän varallisuudesta. Perinnönjättäjä voi siis, sen mukaan kuinka monta rintaperillistä hänellä on, määrätä testamentilla tai muulla kuolemanvaraismääräyksellä, kuten la donation au dernier vivant, että hän antaa puolet, tai 1/3 tai ¼ omaisuudestaan muulle taholle kuin rintaperillisilleen. Jos Sarin kotipaikka kuolinhetkellä on Ranskassa, hänen perimykseensä sovelletaan Ranskan lain määräyksiä, jollei Sari ole määrännyt testamentissa, että hänen perimykseensä sovelletaan hänen kansallisuusmaansa Suomen lain määräyksiä. Jos Ranskan laki tulee sovellettavaksi, Sari on voinut testamentata enintään ¼ omaisuudestaan eli lasten lakimääräinen osuus on yhteensä ¾ omaisuudesta, eli 75 000 € per rintaperillinen.

Jos perinnönjättäjä oli avioliitossa, lesken asema tulee selvittää perunkirjoituksen yhteydessä. Lesken asema kuolinpesässä määräytyy sen mukaan, missä maassa kuolinpesä avataan ja minkä maan lakia perimykseen sovelletaan ja myös sovellettavasta aviovarallisuusjärjestelmästä.

Suomen Perintökaaren mukaan leski voi olla kuolinpesän osakkaana kolmella eri perusteella:

• Jos rintaperillisiä ei ole, leski perii puolisonsa. Lesken perintöoikeus voidaan kuitenkin syrjäyttää testamentilla, leskellä ei ole lakiosasuojaa.
• Leski perii myös, jos hänen hyväkseen on tehty yleistestamentti (omistusoikeustestamentti tai hallintaoikeustestamentti).
• Leski on myös kuolinpesän osakas, jos hänellä on avio-oikeus kuolleen puolisonsa omaisuuteen.

Leski on aina kutsuttava perunkirjoitustilaisuuteen siitä riippumatta, onko hän osakas vai ei.

Suomen Perintökaaren mukaan leskellä on aina oikeus pitää hallinnassaan ja jatkaa asumista ensiksi kuolleelle puolisolle kuuluvassa asunnossa, jota puolisot ovat käyttäneet yhteisenä kotinaan. Sama koskee asuntoon kuuluvaa irtaimistoa.

Yhteisenä kotina käytetty asunto ja sen irtaimisto jäävät jaon ulkopuolelle, jos joku rintaperillisistä tai yleistestamentinsaajista vaatii pesän jakamista lesken hallintaoikeudesta huolimatta. Muu omaisuus jaetaan rintaperillisten ja/tai testamentinsaajien kesken.

Oikeutta asumissuojaan ei kuitenkaan ole, jos leskellä itsellään on omistuksessaan yhteistä kotia vastaava ja muutoin sopiva asunto. Asunnon sopivuutta arvioidaan aina tapauskohtaisesti, mutta lähtökohtana on se, ettei lesken asumisen laatu saisi huonontua. Huomioon on otettava muun muassa asunnon koko, mukavuus ja sijainti. Asiasta päättää pesänjakaja tai käräjäoikeus.

Myös perilliset hyötyvät lesken hallintaoikeudesta, sillä se pienentää heidän perintöverojaan. Tällöin nimittäin hallintaoikeuden pääoma-arvo vähennetään perintöverotuksessa jäämistön arvosta. Tätä kutsutaan hallintaoikeusvähennykseksi. Leski ei joudu maksamaan perintöveroa hallintaoikeudesta.

Ranskassa lesken oikeuksien laajuuteen vaikuttaa moni tekijä, kuten valittu aviovarallisuusjärjestelmä, ketkä muut ovat kuolinpesän osakkaita ja se, onko testamenttia tai kuolemanvaraista keskinäistä lahjakirjaa tehty (la donation au dernier vivant).

Ranskassa leski on lakiosaperillinen kun kuolinpesässä ei ole rintaperillisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että leski perii aina vähintään ¼ kuolleen aviopuolisonsa omaisuudesta, loput perinnönjättäjä voi siirtää muulle taholle testamentilla. Perinnönjättäjä voi myös testamentata koko omaisuutensa aviopuolisolleen, kun rintaperillisiä ei ole. Aviopuolisot voivat tehdä myös keskinäisen kuolemanvaraisen lahjakirjan. Jos testamenttia ei ole tehty, leski perii puolet perinnöstä ja vainajan vanhemmat toisen puolen perinnöstä. Jos toinen vainajan vanhemmista on kuollut, leski perii ¾ perinnöstä. Jos vainajan vanhemmat ovat kummatkin jo kuolleet, leski perii koko omaisuuden.

Jos kuolinpesässä on puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä, leski voi Ranskassa valintansa mukaan joko saada ¼ omaisuudesta täyteen omistukseensa tai hallintaoikeuden koko vainajan omaisuuteen. Jos kuolinpesässä on vainajan lapsia edellisestä liitosta tai suhteesta, leski saa täyden omistusoikeuden ¼ vainajan omaisuudesta. Kun kuolinpesässä on rintaperillisiä, leski voidaan kuitenkin sivuttaa testamentilla.

Tekemällä keskinäisen kuolemanvaraisen lahjakirjan (la donation au dernier vivant), aviopuolisot voivat Ranskassa vahvistaa lesken oikeuksia kuolinpesässä suhteessa rintaperillisiin. La donation au dernier vivant –lahjakirjalla puolisot voivat sopia, että leski saa valintansa mukaan joko vapaaosan   kuolinpesän varallisuudesta täyteen omistukseensa (vapaaosan ollen ½, 1/3 tai ¼ riippuen rintaperillisten lukumäärästä), tai hallintaoikeuden koko varallisuuteen, tai  ¼ pesän varallisuudesta täyteen omistukseensa ja hallintaoikeuden 3/4  kuolinpesän varallisuudesta.

Ranskassa leskellä on myös asumisoikeus perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon automaattisesti vuoden verran kuolemasta, ja pyynnöstä loppuiäkseen. Tämä pyyntö täytyy tehdä notaarille ennen kuin vuoden määräaika on umpeutunut.

Ennen EU-perintöasetuksen voimaan tuloa 17.8.2015, kun perimykseen voitiin vielä soveltaa usempaa kuin yhtä lakia, syntyi yllättäviä tilanteita, jotka eivät aina vastanneet perinnönjättäjien toiveita. Tällainen tilanne syntyi esimerkiksi silloin, kun Suomessa kuolleen perinnönjättäjän kuolinpesässä olevaan Ranskassa sijaitsevaan kiinteistöön sovellettiin Ranskan perintölainmääräyksiä, jotka sivuuttivat aviopuolisoiden tekemän suomalaisen avioehdon määräykset. Aviopuolisoiden tarkoitus oli ollut, että leskellä ei ole avio-oikeutta Ranskassa olevaan kiinteistöön, mutta Ranskan perintölain mukaan leskellä oli mahdollisuus valita joko ¼ Ranskassa olevasta kiinteistöstä täyteen omistukseensa tai hallintaoikeuden koko kiinteistöön. EU-perintöasetuksen tultua voimaan perimykseen sovelletaan vain yhtä lakia, jota sovelletaan kaikkeen omaisuuteen, riippumatta sen sijaintipaikasta. Edellisessä esimerkkitapauksessa, sovellettaisiin vain Suomen lakia vainajan kuolinpaikkamaan lakina, myös Ranskassa olevaan omaisuuteen. Koska lesken hyväksi ei oltu tehty testamenttia, eikä hänellä ollut avio-oikeutta, hän ei perisi nykytilanteessa mitään Ranskassa olevasta omaisuudesta, kaiken mennen suoraan rintaperilliselle.

Asianajotoimisto Tarja Luoma on apunasi Suomen ja Ranskan välisissä aviovarallisuus, perintö – ja vero-oikeudellisissa asioissa, lisätietoja Tarja Luoma p.  010-3223290, sp. [email protected]